Kuvan päivä

Sininen hevonen

2012-02-29T07:00:00.006+02:00

Sininen hevonen, 1999.

Kuvan olen maalannut vesiväreillä 10- tai 11-vuotiaana jälleen Villivarsan piirustuskoulun innoittamana. Mallia on otettu ihan suoraan piirustuskoulun kuvituksena olleesta maalauksesta, joten siitä pahoittelut alkuperäiselle taiteilijalle.

Eri välineiden tekniikkaa harjoiteltaessa on mielestäni melkeinpä helpointa ottaa mallia muiden taiteilijoiden töistä. Sitten kun oma tekniikka kehittyy, niin malliksi kelpaavat hyvin esimerkiksi valokuvat. Hevosessa mielestäni hankalimmat osat piirtää ovat turpa, kaviot ja erityisesti silmät, joista on todella vaikeaa saada aidon näköisiä.

Kasvi

2012-02-28T07:00:00.011+02:00

Kasvi, 2007. Canon EOS 650.

Kuva on mustavalkokurssin satoa. Filmi on siis kehitetty ja kuva vedostettu itse.

Kuvaa ei ole mihinkään varsinaiseen tehtävään tarkoitettu, eikä siinä muutenkaan mitään sen syvällisempää sisältöä ole, vaan kokeilin vain hieman leikkiä erilaisilla valaistuksilla. Tässä on käytetty valonlähteenä pöytälamppua, minkä lisäksi lehdet taitavat kuvasta päätellen valaistua osittain myös luonnonvalolla.

Tämä kasvi taisi kyllästyä toimimaan valokuvamallinani, koska se sittemmin kuolla kupsahti. Minun viherpeukalollanihan ei ole mitään osaa eikä arpaa siihen asiaan.

Mini Misteli ja Hiltuuri

2012-02-27T07:00:00.047+02:00

Mini Misteli ja Hiltuuri, 2003. Canon EOS 650.

Suomenhevoset Mini Misteli ja Hiltuuri ovat syntyneet Tahkon maastotallilla, josta olen hieman kertonut eräässä aiemmassa merkinnässä. Varsojen lempinimet eivät nyt kyllä millään muistu mieleen... Molemmilla varsoilla on sama isä, ja niillä on noin viikko ikäeroa. Mistelin emä oli lempihevoseni Tahkolta, Minttiina.

Tahkolla leireilin yhteensä neljänä kesänä: -00, -02, -03 ja -04. Leireillä oli mukavan pienet ryhmät, vähimmillään meitä oli neljä leiriläistä ja enimmillään kahdeksan, joten leiriohjelman ei tarvinnut olla tiukasti aikataulutettua. Parhaiten leireistä mieleen jäivät muun muassa yömaastot Rahasmäen laavulle, Tahkovuoren laelle ratsastaminen laskettelurinteitä pitkin, hevosten uittaminen ja "laukkakilpailut" tulitikkurasioilla.

Joskus tulevaisuudessa olisi vielä kiva osallistua vaikka johonkin sennuleirille, jos löytyisi mukava talli. Nyt tosin tunnen itseni vielä hiukan nuoreksi sellaiselle (ja liian vanhaksi lasten leireille).

Pyöräilijä

2012-02-26T07:00:00.007+02:00

Pyöräilijä, 2008. Canon EOS 30D.

Kuva on otettu yhtä reportaasikurssin kuvasarjaa varten. Kyseisestä kurssista olenkin näköjään kertonut enemmän Taipuneet-merkinnässä.

Halusin yhteen kuvasarjaan kuvata ihmisiä, koska kahdessa muussa sarjassa oli luontoa ja hevosia. Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, henkilökuvaus ei ole minun juttuni, enkä oikein "osaa" muutenkaan lähestyä vieraita ihmisiä. Ratkaisuni asiaan oli se, että menin aurinkoisena kevätpäivänä Anttilan katolla sijaitsevalle parkkipaikalle ja kuvasin tietä ylittäviä ihmisiä ja heidän varjojaan ylhäältäpäin.

Sarjasta tuli ihan onnistunut, pidän itse varsinkin tästä pyöräilijäkuvasta.

Cox af Damgård

2012-02-25T07:00:00.050+02:00

Cox af Damgård, 1999. Minolta Vectis 100 BF.

Kutsuin tätä kuvaa nimellä "postikortti-Cox", koska se oli mielestäni niin älyttömän hieno, että näytti postikortilta. Noh, jos kuvasta rajattaisi pois kaikki mahdollinen ponin päätä lukuunottamatta, niin ehkä sitten voisi edes vitsillä niin sanoa.

Cox on Rauhalahden entinen tuntiponi, joka oli pikkutyttöjen keskuudessa kuuluisa siitä, että se osasi näykkiä ikävästi. Se oli myös sen verran ovela, ettei aina tunneilla viitsinyt tehdä töitä, jos ei sitä tarpeeksi komentanut, joten se ei lukeutunut koskaan varsinaisesti suosikkeihini, vaikka sillä sitten "vähän isompana" silloin tällöin ihan mielelläni meninkin.

Pykeija

2012-02-24T07:00:00.002+02:00

Pykeija, 2007. Canon EOS 10D.

Maisema on opintomatkalta Norjasta, josta olen kertonut enemmän Pykeijan turskat -merkinnässä. Kuva näyttää hauskasti mustavalkoiselta, mutta se on kuitenkin ihan värikuva.

Koko matkan aikana aurinko näyttäytyi ehkä vartin ajan, jolloin ehdin saada tämän kuvan. Pykeija sijaitsee ikään kuin laaksossa, ja tuolta kalliolta oli hienot näkymät alas rantaan ja kylää kohti. Minulla pitäisi olla siitäkin kuva, jonka voisin myös julkaista täällä joskus.

Matkamme sijoittui toukokuun alkuun, mutta kovin kesäisiä maisemia ei Jäämeren rannalla ollut, vaan lunta oli paikoin vielä ihan reilustikin. Lämpötilat taisivat kuitenkin muistaakseni pyöriä +10 asteen tietämillä, mutta tuuli oli aika hyytävä.

Zulus

2012-02-23T07:00:00.024+02:00

Zulus, 2006. Canon EOS 10D.

Heppahovin entinen tuntihevonen Sulo kuvattuna heinäkuussa 2006. Tammikuussa olin ostanut (käytettynä) ensimmäisen digijärkkärini, Canon EOS 10D:n, joten aika paljon tuli tuona kesänä harjoiteltua. Järjestelmäkamera oli tosin jo tuttu vehje, koska olin kuvannut pari edellistä vuotta Canon EOS 650:llä, joten peruskäyttö oli hallussa. Olin itse asiassa vielä vuosi aikaisemmin vannonut, etten aio siirtyä digiaikaan lainkaan, tai ainakaan vielä moneen vuoteen, mutta niin siinä vaan kävi... ;)

Tässä kuvassa on vähän erilainen rajaus kuin mitä yleensä käytän, enkä oikein osaa päättää pidänkö siitä vai en. Kuvan alaosaan kaipaisin kyllä hieman enemmän tilaa, koska nyt Sulon jalat katkeavat ikävästi juuri nivelten kohdalta, mikä on varmaan yksi niistä pahimmista sommitteluvirheistä.

Pietarin taksikuski

2012-02-22T07:00:00.016+02:00

Taksikuski, 2011. Canon IXUS 95 IS.

Kuva on otettu Pietarista elokuussa 2011, jolloin kävimme pienellä porukalla siellä risteilemässä. Kaupunki oli iso ja komea, ja siinä olisi enemmänkin nähtävää kuin mitä muutaman tunnin maissaoloaikana ehti ympärilleen katsella. Palvelu oli kyllä joissakin paikoissa Suomeen verrattuna aika ala-arvoista, mutta maassa maan tavalla...

Olimme juuri palaamassa takaisin laivalle vievälle bussille, kun sattui näin herkullinen tilanne eteen. Samassa rivissä oli asiakkaita odottelemassa useampikin taksi (joista Ladoja suurinosa), kun bongasin yhdestä tämän nuokkuvan kuskin. Kävelin itse asiassa aluksi vaan ohi, mutta oli ihan pakko palata takaisin ottamaan kuva.

Nomen Est Omen

2012-02-21T07:00:00.002+02:00

Nomen Est Omen, 2011. Canon EOS 50D.

Nomen Est Omen eli Apu oli entisen vuokrahevoseni Elmon tallikaveri. Kun Elmo myytiin, kävin Apulla muutamia kertoja maastoilemassa. Minulla ei ravureista hirveästi ole kokemusta, mutta Apulla oli sen verran ratsastettu, että se oli oikein mukava ja varma maastoilukaveri.

Kuvassa on hieman liian voimakas sivuvalo, minkä vuoksi varjot nielevät turhan suuren osan hevosesta. Kuva on otettu syyskuun alussa, jolloin oli vielä sen verran lämpimiä kelejä, että puut eivät olleet alkaneet juurikaan kellastua. Jos syksyn värit näkyisivät selkeämmin ja taustan turha roina olisi ollut mahdollista rajata pois, niin kuva olisi varmasti mielenkiintoisempi ja rauhallisempi.

Koko kokkoko?

2012-02-20T07:00:00.033+02:00

Juhannuskokko, 2007. Canon EOS 10D.

Mökkeily kuuluu juhannusperinteisiini, mihin liittyvät myös mm. kokon polttaminen ja rantasaunassa saunominen.

"Löysin" tämän kuvan oikeastaan vasta ihan hiljattain käydessäni läpi kuvakansioitani. Saimme tuolle kesälle (2007) tehtäväksi kuvata mahdollisimman paljon, ja tarkoitus oli esitellä tuotoksia sitten taas syksyllä koulun alettua. Motivaatio oli kuitenkin aika lailla lähellä nollaa, joten melko vähän tuli kuvattua, ja jälkikin oli useimmiten sellaista, että kuvat tuli haudattua syvälle Ö-mappiin. Nyt kun tämän kuitenkin kaivelin esiin, niin eihän tämä ihan kamala olekaan!

Jos jotain negatiivista pitäisi kuvasta sanoa, niin sitä on alivalotettu sen verran voimakkaasti, että juhannusyön valoisuus ei siitä välity.

Milla Magia II

2012-02-19T07:00:00.003+02:00

Milla Magia II, 2002. Nikon Lite Touch Zoom 120 ED.

Vanhempaa filmikuvaa jälleen. Skannattuna näistä kuvista tulee kyllä turhan hailakoita, enkä tätäkään saanut korjattua ihan halutunlaiseksi - alkuperäisessä kuvassa on paljon kirkkaammat ja puhtaammat värit.

Pokkarikameroilla kuvatessa syväterävyyden hallinta ei oikein ole mahdollista (paitsi ehkä jollain digipokkareiden makro-ohjelmilla), joten terävyysalue ylettyy kohteesta taustaan saakka. Tässä kuvassa tausta onkin oikeastaan se paras juttu, joten laaja terävyysalue toimii oikein mainiosti, vaikka järkkärillä tuleekin kuvattua useimmiten suurella aukolla.

Milla on myös yksi Heppahovin (nyk. Ratsunaisen) tuntihevosia, ja se on itse asiassa tainnutkin asua tallilla ihan ratsastuskoulun alkuajoista asti. Nykyisin tammamamma on jo 22-vuotias ja tekee edelleen tuntihevosen töitä. Milla oli yksi omista suosikeistani silloin kun vielä Heppahovilla ratsastin. Varsinkin maastossa se on todella mukava, ja olen uskaltanut sillä pieniä maastoesteitäkin ylittää.

Millasta minulla on todella paljon onnistuneita kuvia, koska välillä ihan tuntuu, että se osaa poseerata kameralle. Ja onhan se kaunis tamma muutenkin.

Haminalahti

2012-02-18T07:00:00.002+02:00

Haminalahti, 2010. Canon IXUS 95 IS.

Kuva on otettu samalla reissulla ja samasta paikasta kuin tämäkin kuva.

Tämä on oikeastaan henkilökohtainen suosikkini kyseisenä päivänä otetuista kuvista. Lennokkikenttä sijaitsee mäen päällä ja sen ympärillä olevaa metsää on sen verran harvennettu, että sieltä on hyvät näkymät melkeinpä joka suuntaan.

En tiedä johtuuko se tuhkasta vai kamerasta, mutta varsinkin täysikokoisesta kuvasta katsottuna puut näyttävät tässä kivan utuisilta.

Gusar

2012-02-17T07:00:00.039+02:00

Gusar, 2010. Canon EOS 50D.

Myös Gusar eli Kusti on yksi entisistä vuokrahevosistani, ehdin vuokrata sitä lähes puolentoista vuoden ajan ennen kuin se myytiin. Kustissa tykkäsin sen helposta luonteesta ja tietynlaisesta tasaisuudesta.

Kusti oli (ja on toki varmasti edelleenkin) kesäisin upean värinen, mikä korostuu kivasti tässä kuvassa. Kuva on otettu keskipäivän aikoihin, mutta ohut pilvikerros hajotti auringonvaloa sen verran, etteivät varjot ole häiritsevän kovia - lähes täydellinen kuvaussää siis. Valitettavasti kuvan tausta on äärettömän sekava (vaikka poistinkin sieltä jo yhden sähköpylvään), ja Kustin takapuolen päältä näyttäisi kasvavan savupiippu.

Värisuora

2012-02-16T07:00:00.002+02:00

Värisuora, 2008. Canon EOS 30D.

Poikkeuksellisesti esittelen päivän kuvana kuvasarjan, en vain yhtä kuvaa, koska nämä kuvat eivät oikein toimi yksittäisinä. Kyseessä on jälleen yksi koulutyö, en tosin enää muista mikä kurssi oli kyseessä.

Kuvasarja edustaa sitä minun ominta ilmaisutyyliäni eli melko graafista ja abstraktia kuvapintaa. Opiskeluaikoina minua lähinnä hävetti se, että saan aikaan jotain tällaista, kun taas pari luokkakaveriani ottavat huikaisevan hienoja henkilökuvia. Sittemmin olen tajunnut, ettei minun tarvitsekaan olla hyvä samoissa asioissa kuin he, vaan voin aina nauttia henkilökuvauksesta vain katsojan roolissa ja tehdä itse sitä, mikä tuntuu enemmän omalta. Se oli aika helpottava oivallus.

Lados

2012-02-15T07:00:00.030+02:00

Lados, 2001. Nikon Lite Touch Zoom 120 ED.

Peik Andersin ja Lados on kuvattu Kuopion GP-kisojen verryttelyalueella vuonna 2001. Olin juuri samana päivänä saanut uuden (filmipokkari)kameran, ja nämä taisivatkin olla minulle ihan ensimmäiset ratsastuskilpailut kuvaajan roolissa.

Samaan aikaan Sorsasalossa oli meneillään Farmari-maatalousnäyttely, jossa myös kiersin kuvaamassa hevosia. Linssiin osuivat mm. E.V. Johtotähti, Voru ja A.T. Pikku-Laku.

Vapauden riemua

2012-02-14T07:00:00.013+02:00

Vapauden riemua, 1999.

Olen piirtänyt tämän 11-vuotiaana tusseja ja puuvärikyniä käyttäen. Piirustuksen nimi on "Vapauden riemua".

Noihin aikoihin äiti toi jostain ulkomailta minulle tuliaiseksi Horses-kirjan, jossa on ihania valokuvia hevosista. Noita kuvia olen käyttänyt mallina useammassakin piirustuksessa, kuten myös tässä. Tosin tähän olen taustan kehitellyt ihan itse. Hevosen laukkaa vedessä luultavasti sen takia, että en ole jaksanut tai osannut piirtää kaikkia kavioita. ;)

Emmi

2012-02-13T07:00:00.004+02:00

Emmi, 2009. Canon EOS 30D.

Emmi on kuvattu viimeisenä kesänään kotini parvekkeelta. Kivisille portaille paistaa iltaisin aurinko, jolloin ne lämpenevät mukavasti.

Tykkään tämän kuvan ideasta ja sommittelusta. Kuva on tosin alun perin hieman alivalottunut, joten sitä on jouduttu jonkin verran käsittelemään, minkä huomaa muun muassa puhkipalaneista tassuista. Alivalottunut kuva onneksi on helpompi pelastaa kuin ylivalottunut, koska siinä on vielä sävyt tallella.

Sun King ja Rosalie's Revenge

2012-02-12T07:00:00.002+02:00

Kingis ja Roope, 2008. Canon EOS 30D.

Kesäkuun alun kaunis ilta-aurinko. Olin juuri ottanut tallikaverini ylioppilaskuvat tallin läheisellä pellolla ja jäin vielä sen jälkeen kuvaamaan laiduntavia hevosia. Kuvassa ovat Heppahovin tuntihevonen Kingis ja kesän ajan tallilla koulutettavana ollut Roope-poni.

Kuva on hieman huonosta kulmasta otettu, minkä vuoksi Roope näyttää melkeinpä päättömältä, mutta en ehtinyt siirtyä parempaan paikkaan ennen kuin tilanne oli jo ohi. Pidän kuitenkin tämän kuvan taustasta ja valosta sen verran, että ne lähes korvaavat muut puutteet.

Film noir

2012-02-11T07:00:00.003+02:00

Film noir, 2007. Canon EOS 10D.

Kuva on osa ensimmäisen opiskeluvuoteni näyttötyötä, johon kuvasin film noir -henkisen kuvasarjan. Kuvissa malleina toimivat avomieheni ja ystäväni, sekä yhdessä kuvassa myös minä itse. Tästä tilanteesta on olemassa myös toinen versio, jossa malli pitelee viskilasia, ja sitä kuvaa sarjassa loppujen lopuksi käytinkin.

Olen todella huono ohjaamaan malleja, enkä varmasti saa ketään tuntemaan oloaan kotoisaksi kameran edessä (ehkä siksi kuvaankin lähinnä hevosia...). Film noir -aiheisen sarjan tuottaminen oli siis siinä mielessä kivutonta, että kuvien kuuluukin olla hieman teatraalisia, joten mallien mahdollinen jäykkyys ei haittaa lainkaan. ;)

La Casita

2012-02-10T07:00:00.003+02:00

La Casita, 2008. Canon EOS 30D.

Tämä kuva on samalta kuvausreissulta kuin Riinan kuva. La Casita eli Lissu on Riinan emä, joka meni vaihdossa toiseen varsaan Riinan ollessa vieroitusikäinen. Myöhemmin Lissu myytiin vielä eteenpäin, enkä ole enää sen olinpaikasta tietoinenkaan.

Talvella parhaat taustat kuviin tulevat oikeastaan pilvisellä kelillä (tai lumisateessa), koska auringonpaisteella lumi palaa niin helposti puhki. Näin tasaisessa valossa kuvasta tulee melkeinpä kaksiulotteisen oloinen - tai tulisi, jos terävyysalue ylettyisi taustaan saakka - mikä mielestäni sopii talvikuvien tunnelmaan erityisen hyvin.

Tilhi

2012-02-09T07:00:00.024+02:00

Tilhi, 2010. Canon EOS 50D.

Syksyisin tilhet käyvät syömässä naapurin pihlajasta marjoja ja kopsahtelevat sitten humalassa meidän olohuoneen ikkunaan. Tämä lintu oli iskusta pökerryksissä sen verran pitkään, että uskalsin muutaman metrin päähän sitä kuvaamaan.

Kuten jo aikaisemmassa lintupostauksessa kirjoitin, pidän kovasti linnuista. Haaveenani olisi saada kuva pöllöstä. Odotan kovasti myös kevättä, koska työpaikkani viereisellä rannalla kuulemma viihtyy usein iso parvi joutsenia, joten kamera kulkee varmasti töissäkin mukana, kunhan linnut taas järvelle palaavat.

Kisahoitajat

2012-02-08T07:00:00.021+02:00

Hevosenhoitajat, 2008. Canon EOS 30D.

Välillä tulee vastaan sellainen tilanne, josta ei voi olla ottamatta kuvaa, vaikka yleensä ratsastuskisoissa suuntaan kamerani lähinnä radalla oleviin ratsukoihin. Näissä Varkauden koulukisoissa auringonpaiste oli kuitenkin niin voimakas, enkä löytänyt itselleni oikein sopivaa kuvauspaikkaa, joten keskityin vaihteeksi enemmän muuhun kuin ratsukoiden kuvaamiseen.

Radalla on juuri Heppahovin ratsukko Suvi Kuosmanen ja Sun King, ja kuvassa ovat mukana myös hoitajatytöt Renja ja Jonna. Tätäkin kuvaa olen käyttänyt eräässä koulutehtävässä, jota varten kokosin kuvasarjan kouluratsastuksesta.

Omakuva

2012-02-07T07:00:00.003+02:00

Omakuva, 2008. Canon EOS 30D.

Henkilökuvaus ei oikein koskaan ole ollut minun juttuni, mutta omakuvia harrastan silloin tällöin. En tosin ole lainkaan kuvauksellinen ihminen, joten joudun aikamoista kikkailua valojen kanssa useimmiten harrastamaan, jotta lopputulos miellyttäisi omaa silmääni.

Perinteisessä muotokuvauksessa näin kova valo ei oikein toimi, koska se korostaa aika tehokkaasti esimerkiksi ihon epätasaisuuksia, kuten tästäkin kuvasta voi huomata. Tehokeinona se on kuitenkin mielenkiintoinen mahdollisuus, koska valoilla ja varjoilla voi leikitellä melkeinpä loputtomiin.

Valonlähteenä kuvassa on käytetty muistaakseni ihan tavallista pöytälamppua. Jos kuvaa värikuvia, niin silloin keinovaloa käytettäessä täytyy muistaa säätää valkotasapaino oikeaksi, koska hehkulamppu on selkeästi kellertävämpi kuin luonnonvalo, joten kuvista tulee helposti tunkkaisen näköisiä. Jos tykkää harrastaa "studiokuvausta" kotosalla enemmänkin, mutta studiovalot ovat liian iso investointi, niin ihan vaikka tavallinen raksahalogeeni toimii kotistudiossa mainiosti. Täytyy vaan ottaa huomioon, että se kuumenee todella voimakkaasti, joten sitä ei saa peittää syttymisvaaran vuoksi. Erilaisia heijastimia ja valonhajottimiakin voi helposti askarrella itse.

Ilonvireä ja Crash Boom Bang

2012-02-06T07:00:00.002+02:00

Ilo ja Paukku, 2000. Minolta Vectis 100 BF.

Vuonna -99 kävimme äitini ja kaverini kanssa mökkireissun yhteydessä maastotunnilla Tahkovuorella sijaitsevalla pienellä maastopainotteisella tallilla. Itse ratsastin silloin Ilolla, joka on tässä kuvassa vasemmalla. Ihastuimme paikkaan sen verran, että kävin kavereideni kanssa sen jälkeen kyseisellä tallilla leirillä yhteensä neljä kertaa, ja satunnaisilla maastotunneilla kesäisin.

Kuvassa oikealla on Paukku, joka oli leirihoitsuni kesällä -00. Paukku oli tuolloin 5-vuotias, oikein kiltti ja ehkä hieman laiskahkokin lämminverinen, joka oli erityisesti maastossa superkiva. Harvemmin olen tavannut noinkin hyvin maastoiluun tottuneita nuoria hevosia kuin tällä kyseisellä tallilla - Paukkuakaan ei hätkäyttänyt edes toiminnassa oleva Tahkon tuolihissi, jonka alitse piti eräällä maastoreissulla kulkea.

En tiedä onko tallilla enää erityisemmin toimintaa, enkä ole nyt muutamaan vuoteen enää siellä käynytkään. Maastot ovat kyllä niin upeat, että haaveilen pääseväni vielä joskus sinne ratsastamaan.

Leipäniemi

2012-02-05T07:00:00.001+02:00

Silta, 2008. Canon EOS 30D.

Jossain vaiheessa opiskeluja tuli kuvaamisen suhteen melko iso "blokki", jolloin innostus oli nolla, ideoita ei vaan tullut, enkä ollut tyytyväinen oikein mihinkään. Tuo oli yksi niistä syistä, minkä takia loppujen lopuksi päätin jättää kuvaamisen vain harrastukseksi; jos jotain on pakko tehdä päivittäin ja jatkuvasti, niin se muuttuu helposti aikamoiseksi pakkopullaksi. Päätin siis, että tulevaisuudessa haluan kuvata vain silloin kun haluan ja sitä mitä itse haluan eli lähinnä hevosia ja luontoa.

Tämä kuva on jälleen yhteen koulutehtävään kuvattu. En muista tehtävänantoa, mutta muistan vain miten kamalia kuvia tuli otettua. Tämä on yksi niistä "vähiten huonoista", joka on oikeastaan ihan kiva, ja varmaan vastaava idea toimisi ihan päivänvalollakin, kunhan ei valitse malliksi naista hame päällä. Kuva on otettu Särkiniemeä ja Haapaniemeä yhdistävän ponttoonisillan alta. Mallina ei ole satunnainen ohikulkija, vaan kyllä tätä kuvaa hinkattiin aika pitkään, että sain siitä oikeanlaisen.

Rolo

2012-02-04T07:00:00.042+02:00

Rolo, 2010. Canon EOS 50D.

Rollo on yksi entisistä vuokrahevosistani. Kylmäveristen kanssa en ollut aiemmin juurikaan ollut tekemisissä, joten olihan se vähän "kulttuurishokki" päätyä nuoren tupsujalan selkään. Rollo on luonteeltaan todella mukava, mutta selästä käsin ei yhteistyö kuitenkaan oikein sujunut.

Valkoisten hevosten kuvaaminen lunta vasten on siinä mielessä haastavaa, että hevoset näyttävät usein keltaisilta. Tässä kuvassa tosin valokin on hieman kellertävää, joten se ei ehkä korostu niin vahvasti, jos jättää tuon harjan kohdalla olevan ruskean laikun huomioitta. ;)

Placebo

2012-02-03T07:00:00.028+02:00

Brian Molko, 2003.

Olin noin 13-15-vuotiaana kova Placebo-fani. Tämän vesivärityön mallina on ollut Placebon laulajaa, Brian Molkoa, esittävä valokuva.

Kuvan olen maalannut 15-vuotiaana. Käytin tuolloin mielelläni vesivärejä, ja maalausjälkeni oli (ja on varmaan jossain määrin edelleenkin) aika tussimaista ja pikkutarkkaa. Myöhemmin olen oikeastaan maalannut enemmän akryyli- ja öljyväreillä, mutta vesivärit ovat tekniikkana edelleen lähellä sydäntäni.

Briljant

2012-02-02T07:00:00.004+02:00

Briljant, 2008. Canon EOS 30D.

Helmikuussa tästä on ehkä vähän aikaista kirjoittaa, mutta kevät ja kuraiset tarhat ovat varmasti tallityöntekijän, mutta myös kuvaajan painajainen. Huhtikuu taitaa vieläpä olla se pahin kuukausi, jolloin ei talvikarvaansa tiputtavista, polviaan myöten mudassa kahlaavista hevosista oikein voi edustavia kuvia saadakaan. Jos jotain positiivista pitäisi keksiä, niin kuvien taustoista saa suurella aukolla kuvatessa mukavan rauhallisia (kuten tässäkin kuvassa), koska kaikkialla on niin tasaisen ruskeaa...

Kuvassa esiintyy jälleen yksi Ratsutalli Heppahovin entisistä tuntihevosista, Briljant eli Ville. Ratsastin Heppahovilla yhteensä yhdeksän vuoden ajan, joten sen vuoksi siellä tuli myös kuvattua melko paljon. Villeä en kyllä valitettavasti ikinä päässyt kokeilemaan, koska en ehkä ihan pikkuponikokoinen kuitenkaan ole. Poneista kyllä tykkään muuten. :)

Valo pimeässä

2012-02-01T07:00:00.008+02:00

Valo, 2012. Canon EOS 50D.

Tässä ei ole kuu, vaan "naapurin" ulkovalo. Laiskana kuvaajana en tietenkään viitsinyt lähteä ulos pakkaseen, vaan kuva on otettu sohvalta käsin olohuoneen ikkunan läpi. ;) En ollut aiemmin naapurin valoihin juurikaan kiinnittänyt huomiota, mutta tuolloin ennen katuvalojen syttymistä ne paistoivat sen verran kirkkaasti oksien lomasta, että teki mieli ottaa kuva.

Jos jotain epäkohtia pitäisi nimetä, niin kuva on hieman epätarkka ja kohisee, mutta pidän kuitenkin kovasti sen tunnelmasta. Väritkin sattuivat hyvin kohdalleen, sininen ja oranssi nimittäin ovat vastaväripari, joten ne korostavat mukavasti toisiaan.

Paras oppimani niksi sinisen hetken kuvaamiseen on, että kuva otetaan jo silloin, kun vasta alkaa hämärtää, ja sitä alivalotetaan hieman. Tällöin voidaan käyttää lyhyempiä suljinaikoja, jolloin tärähtämisen riski pienenee ja usein sinisyyskin saadaan hyvin korostumaan, aivan kuten tässäkin kuvassa.

La Folie

2012-01-31T07:00:00.003+02:00

La Folie, 2001. Nikon Lite Touch Zoom 120 ED.

Tämä kuva on yksi suosikkikuvistani, jossa on rajaus kohdallaan ja kiva vastavalo. Skannatusta kuvasta ei tosin mielestäni kuitenkaan välity ihan sitä samaa tunnelmaa kuin alkuperäisestä.

Foli oli Ratsutalli Heppahovin (nyk. Ratsunainen) tuntihevosena useita vuosia, ja tuolloin vuonna 2001 sillä oli Iris-varsa alla. Sittemmin Foli lähti eläkkeelle ja taitaakin nyt olla jo lopetettu muutama vuosi sitten.

Foli ei jostain syystä tykännyt olla kuvattavana, vaan hävisi mieluiten paikalta kameran huomatessaan, joten siitä ei sattuneesta syystä minulla hirveästi onnistuneita kuvia ole. Tätä kuvaa ottaessani taisin rymytä laitumen aidan takana olevissa pusikoissa sopivaa kohtaa etsiessäni sen verran äänekkäästi, että tamma tuli ihmettelemään toimintaani, jolloin sain tämänkin kuvan otettua. Parhaat kuvat taitavatkin onnistua aina vahingossa...

Taipuneet

2012-01-30T07:00:00.006+02:00

Rantaheinät, 2008. Canon EOS 30D.

Kuva on osa kuvasarjaa, jonka olen opiskeluaikoina ottanut reportaasikurssia varten. Kurssilla kuvasimme kolme eri kuvasarjaa vapaavalintaisista aiheista ja taitoimme niistä tiettyihin aikakauslehtiin sopivat artikkelit. Tekstejä ei kuitenkaan tarvinnut kirjoittaa, kunhan vaan harjoiteltiin kuvien valintaa ja sijoittelua.

Yksi artikkeleistani oli nimeltään Särkilahti, mihin tämäkin kuva kuuluu. Kuvasarja on kuvattu kotini lähellä sijaitsevan järven rannalla.

Reportaasikurssi järjestettiin viimeisen opiskeluvuoteni keväällä, ja olin tyytyväinen huomatessani, kuinka kuvailmaisuni oli kahdessa vuodessa kehittynyt. Järvi itsessään on aiheena aika tavallinen, mutta löysin kuitenkin sen puitteissa hyviä tapoja toteuttaa omaa, melko pelkistettyä ilmaisutyyliäni.

Tätä kuvaa on käytetty myös blogin otsikkopalkissa.

La Carina

2012-01-29T07:00:00.003+02:00

La Carina, 2008. Canon EOS 30D.

Olen tuntenut La Carinan eli Riinan sen syntymästä lähtien. Vuokrasin hetken aikaa erästä ruunaa sen kotitallilla, kunnes hevonen myytiin ja jäin auttelemaan omistajaa hänen muiden hevostensa kanssa. Omistajalla on nykyisin Riinan lisäksi muitakin nuoria hevosia, ja käyn edelleen tekemässä tallitöitä hänen luonaan viikonloppuisin. On ollut hienoa saada kokemusta varsojen ja nuorten hevosten käsittelystä ja päästä seuraamaan niiden koulutusta. Omistaja on kilpaillut kansallisella tasolla esteitä, ja olen ollut myös muutamilla kisareissuilla mukana hevosenhoitajana.

Tämä kuvausreissu on jäänyt mieleen, koska kahlasin tammalauman perässä umpihangessa melkein tunnin verran jouluaaton aattona ja sain useita todella kivoja kuvia hevosista lumisessa metsässä. Talvella on ihanaa kuvata ulkoilevia hevosia, kunhan on paljon lunta, mutta ei liikaa pakkasta, etteivät näpit jäädy. Erityisesti lumisade tuo kivaa tunnelmaa kuviin. Miinuspuolena kuvaamisen kannalta on hevosten loimitus, minkä takia ei tulekaan otettua kameraa kovin usein tallille mukaan - tämäkin kuva olisi niin paljon parempi ilman loimea.

Mv-kurssi

2012-01-28T07:00:00.016+02:00

Mv-kurssi, 2007. Canon EOS 650.

Tämä kuva on osa kuvasarjaa, jonka olen ottanut koulun valokuvauskurssia varten. Kurssilla kuvasimme mustavalkofilmille, jonka kehitimme itse, ja vedostimme haluamamme negat valokuviksi.

Kuva on sommiteltu aika ex tempore. Mallina toimii avomieheni, jonka kanssa olimme etsimässä sopivaa kuvauspaikkaa. Sattumalta kävelimme erästä katua, jonka päästä oli lähdössä auto liikkeelle, jolloin sain idean tähän kuvaan. Auto onneksi pysyi sen verran paikoillaan, että sain jalustan ja kameran asetukset kuntoon ja kuvan otettua.

Pimiötyöskentely on todella kivaa, suosittelen kokeilemaan, jos sattuu sellainen mahdollisuus kohdalle. :) Inhottavin osuus on filmin kehittäminen, koska filmi täytyy saada spiraalille ja kehityspurkkiin täysin pimeässä, jottei se valotu pilalle, ja kehittämiseen käytettävät kemikaalit ovat melko myrkyllistä tavaraa, joten niiden kanssa ei innosta hirveästi läträtä. Työvaiheet ovat myös aika pikkutarkkoja; purkkia pitää käännellä tietyin väliajoin kehitteen ja kiinnitteen vaikuttaessa, ja huuhteluveden täytyy olla tarkalleen 20-asteista.

Kuvien vedostus puolestaan on erittäin hauskaa, vaikka digikuvaukseen ja Photoshopiin jo tottuneena se onkin aika hidastempoista. Moni ei varmaan tule ajatelleeksi, että vedostaessa kuvaa pystyy käsittelemään hyvin samalla tavoin kuin kuvankäsittelyohjelmistoilla; muun muassa kuvien rajaus ja valotuksen korjaus onnistuvat. Turha siis sanoa, että filmiajan valokuvaajat eivät kuviaan käsitelleet, koska se hienosäätö nimenomaan tehtiin siellä pimiössä. ;)

Arielle

2012-01-27T07:00:00.057+02:00

Arielle, 2002. Nikon Lite Touch Zoom 120 ED.

Tämä kuva on yksi niistä harvoista kisakuvista, joihin olen noin 99 % tyytyväinen - kuvaa ei siis ole tarvinnut jälkikäteen korjailla millään tavalla. Filmille kuvatessa oli pakko miettiä rajausta ja horisontin suoruutta vähän tarkemmin kuin digiaikana, joten kenties sen vuoksi tähänkin kuvaan on varmaan tullut panostettua tavallista enemmän.

Kuvassa on ratsukko Ville Kulkas ja Arielle kuvattuna Sorsasalossa GP-kisoissa vuonna 2002. Kamerana minulla oli tuolloin vielä ihan tavallinen filmipokkari, jonka olin edellisenä kesänä saanut. Sain sillä jonkin verran ihan hyviäkin kuvia, vaikka toki suuressa osassa oli joko ajoitus tai rajaus vähän pielessä, koska liikkuvien kohteiden kuvaaminen oli minulle vielä aika vierasta.

Tarkemmin laskettuna kuvan epäonnistumisprosentti oli kuitenkin filmiaikana kenties jopa pienempi kuin nykyisin, koska nyt kuvamäärät ovat kasvaneet niin valtavasti, ja ehkä olen käynyt sen myötä vähän laiskemmaksi kuvien rajauksen ja kameran säätöjen suhteen. Vertailun vuoksi mainittakoon, että filmille kuvatessani kuvasin kisoissa yleensä 1-2 filmillistä eli noin 25-50 kuvaa, kun taas digiaikana kuvia kertyy vähintään 300, joskus jopa yli tuhat. Toisaalta digikuvien jälkikäsittely on selkeästi vaivattomampaa, koska paperikuvat täytyi vielä erikseen skannata sähköiseen muotoon. Niin ja ensinhän se filmi täytyi viedä kehitettäväksi ja jännittää, että mitäköhän kuraa sieltä tällä kertaa tulee... Ja vielä maksaakin siitä lystistä.

Pykeijan turskat

2012-01-26T07:00:00.043+02:00

Pykeija, 2007. Canon EOS 650.

Valokuvausta opiskellessani kävimme opintomatkalla Suomen ja Norjan Lapissa. Reissun tarkoituksena oli lähinnä valokuvata, minkä lisäksi vierailimme mm. taidemuseoissa.

Vietimme kaksi yötä Norjan puolella Pykeijassa, joka on noin 200 asukkaan kylä Jäämeren rannalla. Suurin osa kylän asukkaista on suomalaisten siirtolaisten jälkeläisiä, joten useimmat paikalliset ymmärsivät ja puhuivat suomea - tosin vähän erikoisella murteella. Pykeija on vanha kalastajakylä, kuten varmaan kuvasta voi hyvin päätellä. Kalojen haju oli aika ...hmm... mielenkiintoinen, mutta onneksi se ei valokuvan kautta välity.

Minulla oli reissussa mukana digijärkkärin ohella vanha filmijärkkärini, jolla tämäkin kuva on otettu. Löysin valokuvausliikkeestä mustavalkofilmiä, jonka voi kehittää samoissa kemikaaleissa kuin värifilmin, joten otin sitä yhden rullan kokeiltavaksi. Jos kiinnostaa kuvata mustavalkofilmille, eikä ole mahdollisuutta kehittää filmejä pimiössä itse, niin tämä on ehdottomasti hyvä vaihtoehto, koska perinteisiä mustavalkofilmejä ei Kuopiossa kehitä enää yksikään valokuvausliike, vaan ne lähetetään Helsinkiin kehitettäväksi.

Paratrooper

2012-01-25T07:00:00.006+02:00

Paratrooper, 2011. Canon EOS 50D.

Vähän uudempaa kuvaa vaihteeksi. Vuonna 2011 kuvasin koulukiireiden vuoksi todella vähän muualla kuin ratsastuskisoissa, joten sen takia kyseiseltä vuodelta ei hirveästi ole tai tule kuvamateriaalia tännekään.

Vuokrasin Paratrooperia eli Elmoa toukokuusta syyskuuhun kerran viikossa, kunnes se myytiin. Tämä kuva on otettu syyskuun alussa pari viikkoa ennen Elmon lähtöä uuteen kotiin. Elmoa ei hirveästi tuntunut kiinnostavan valokuvaus, joten suurimmassa osassa kuvista sillä on joko turpa maassa tai se on kävelemässä minusta poispäin...

Kuvassa pidän eniten valon suunnasta. Hevosen ympärillä parveilevat ötökät tuovat mukavasti kesäfiilistä, vaikka syksyhän tässä onkin jo kyseessä. Sen sijaan taustalla näkyvän laitumen aidan ja oikean laidan osittain ylivalottuneet pusikot rajaisin pois, jos olisi mahdollista.

Ensimmäinen hevospiirustus

2012-01-24T07:00:00.005+02:00

Hevonen, 1998.

Olen lapsesta asti tykännyt piirtää enemmän tai vähemmän. Hevosten piirtämisestä innostuin kunnolla vuonna -98, kun Villivarsa-lehdessä alkoi ilmestyä piirustuskoulu.

Tässä yksi ensimmäisiä piirustuskoulun innoittamia hevospiirustuksiani, jonka olen tehnyt 9-vuotiaana. Muistelisin, että mallina olen käyttänyt kyseisen lehden välissä olleessa julisteessa poseerannutta kilpahevosta. Minulla oli jostain syystä sellainen mielikuva, että kyseessä olisi ollut Piia Pantsun Cyna, mutta Cynalla taisikin olla ihan erilaiset merkit päässä, joten hevonen lienee sitten joku muu.

Onhan tämä ihan sympaattinen, pakko myöntää. :)

Emmi

2012-01-23T07:00:00.004+02:00

Emmi, 2008. Canon EOS 30D.

Kuvassa on perheeni edesmennyt Emmi-kissa. Emmi tuli meille vuonna -92 - olin itse silloin 4-vuotias - ja lopetettiin 17 vuoden ikäisenä marraskuussa 2009 terveysongelmien vuoksi.

Kuva on otettu elokuussa 2008 ja se on harvoja kuvia, joita ei ole tarvinnut jälkikäteen käsitellä lainkaan. Tuolloin oli kirkas päivä ja ikkunan läpi paistoi keskipäivän aurinko, joka oli sen verran voimakas, että kuvaaminen onnistui hyvin ilman jalustaa tai salamaa, vaikka sisätiloista olikin kyse.

Olen aina ollut enemmän kissa- kuin koiraihminen. Koiratkin ovat mielestäni hauskoja otuksia, mutta koska minulla ei ole niistä hirveästi kokemusta, niin en oikein ole niiden sielunelämästä päässyt perille. Kissat ovat jotenkin suoraviivaisempia - ne joko tykkäävät sinusta tai inhoavat sinua ja näyttävät sen kyllä.

Haaveenani on hankkia vielä joku päivä oma kissa, mutta koska olen tullut niille hieman allergiseksi, niin en kaksioon oikein uskalla sellaista ottaa. Onneksi tallilla on rapsuteltavia kisuja useampi kappale. :)

Karlous

2012-01-22T07:00:00.001+02:00

Karlous, 1999. Minolta Vectis 100 BF.

Kuvassa on Rauhalahden ratsastuskoulun jo edesmennyt tuntihevonen Karlous eli Kalle. Vuosi on luultavasti -99.

Tämä oli pitkään yksi suosikkikuvistani, koska olihan se hienoa saada kuva istuvasta hevosesta. ;) Tykkään kyllä edelleen kuvassa vallitsevasta valosta - kuva lienee otettu illansuussa jossain Jätkänkämpän lähellä olevista laitumista. Muistan usein pyöräilleeni sinne katselemaan ja kuvaamaan hevosia. Ovatkohan nuo laitumet enää edes käytössä?

Ratsastin Kallella aika paljon aikoinaan. Mieleeni tulee erityisesti yksi epäonninen maastoreissu, kun Kalle pukitti minut alas ja juoksi ylitseni. Onneksi hevoset eivät mielellään astu minkään epämääräisen päälle, joten sain ainoastaan kolaukset kavioista päähäni.

Kalle oli värinsä puolesta aika erikoinen hevonen. Nuorenahan se oli lähinnä vuonohevosen värinen ja vanhemmiten muuttui täysin valkoiseksi. Kuvassa väri ei näy kovin hyvin, mutta tuolloin Kallen peitinkarva oli vielä hieman kellertävä.

Punatulkku jouluaamuna

2012-01-21T07:00:00.006+02:00

Punatulkku, 2010. Canon EOS 50D.

Kuva on otettu jouluaattoaamuna 2010 isovanhempieni mökillä Maaningalla, jossa vietämme lähisukuni kanssa aina joulut ja juhannukset.

En ollut moneen vuoteen nähnyt punatulkkuja, mutta tuona jouluna laskin niitä liiterin takana olevassa koivussa yhteensä 13. Välillä osa linnuista uskaltautui mökin viereiseen tammeen ja siinä olevalle lintulaudalle ruokailemaan, jolloin sain niistä muutamia kuvia.

Pidän linnuista - erityisesti punatulkuista - ja haluaisin kuvata niitä enemmänkin, vaikkakin kuvauskalustoni ei ehkä ole lintukuvaukseen ihan parhain mahdollinen. EF 70-200 mm on nimittäin loppujen lopuksi aika lyhyt putki, ja tässäkin tilanteessa lisämillit olisivat olleet kipeästi tarpeen.

Jespetti

2012-01-20T07:00:00.004+02:00

Jespetti, 2008. Canon EOS 30D.

Tykkään kovasti varsoista ja olen ollut niiden kanssa viime vuosina aika paljon tekemisissä - viimeksi viikonloppuna, kun kalastelin sähköaidan läpi tullutta pikkuotusta tarhojen välisestä ojasta kahteenkin otteeseen... Tässä kuvassa on Rauhalahden ratsastuskoulun kasvatti Jespetti parin viikon ikäisenä.

Varsojen kuvaaminen on usein melko haasteellista, koska ne osaavat olla aika vikkeliä koivistaan. Jespetistä otin tuolla reissulla yli 300 kuvaa, joista vain murto-osassa on tarkennusalue kohdallaan. Tämä kuva on yksi suosikeistani, koska kaikki sen elementit ja värit toimivat mielestäni hyvin keskenään, mikä tekee siitä visuaalisesti mielenkiintoisen.

Yleensä kuvatessa pyrin rajaamaan aidat kuvan ulkopuolelle, jos se vaan on mahdollista, mutta joissakin tapauksissa ne toimivat hyvin osana kuvaa. Tämäkin kuva saattaisi olla hyvinkin tylsä, jos taustalla näkyisi vain nurmikkoa.

Vihreä

2012-01-19T07:00:00.006+02:00

Kasvi, 2008. Canon EOS 30D.

Opiskeluaikoina innostuin melko abstrakteista kuvista, joissa pääosissa ovat värit, muodot ja tekstuurit. Tämä otos syntyi kuvatessani eräälle kurssille kuvasarjaa - en tosin tätä nimenomaista kuvaa lopullisessa sarjassa käyttänyt.

Kuvassa on käytetty tehokeinona +10 diopterin lähilinssiä, joita käytetään pienentämään objektiivin tarkennusetäisyyttä. Suurilla aukoilla kuvatessa terävyysalue muuttuu myös hyvin kapeaksi, mikä aiheuttaa sen, että tarkennus menee helposti huti. Lähilinssit ovat ihan pätevä "köyhän kuvaajan makro", koska ne ovat halpoja ja niitä voi vaihdella objektiivista toiseen suodinten tavoin, jos sattuu omistamaan useampia putkia samalla suodinkierteellä.

Harmi vaan, että minulla ei ole enää lainkaan 58 mm suodinkierteellä olevaa objektiivia, joten lähilinssini ovat jääneet sen vuoksi laukun pohjalle pyörimään. Pitäisi varmaan myydä ne ja ostaa isommat.

Taajantoivo

2012-01-18T07:00:00.002+02:00

Taajantoivo, 2005. Canon PowerShot S45.

Taajantoivo eli Topi on kuvattu lokakuussa 2005 ensimmäisellä digi(pokkari)kamerallani, Canon PowerShot S45. Kyseinen kamera on vieläkin käytössä vanhemmillani ja pelittää hyvin, vaikka se alkaa olla melkein jo kymmenen vuotta vanha, mikä on digikameralle aika paljon.

Topi oli Ratsutalli Heppahovin entinen tuntihevonen, joka tuli aikoinaan tallille nuorena ja kouluttamattomana. Topista tuli erittäin hyvä tuntihevonen kaikentasoisille, mutta se ei oikein viihtynyt sisällä tallissa, vaan harrasti imppaamista. Lopulta Topi jouduttiinkin lopettamaan kaasuähkyn takia 10-vuotiaana. Itse estekammoisena sain Topin usein estetunneille, koska sillä oli oikein mukava hypätä pikkuesteitä.

Mielestäni syys-lokakuu on parasta aikaa kuvata hevosia, koska luonto on silloin kauneimmillaan, eikä aurinko paista enää niin voimakkaasti, että varjot olisivat aivan yhtä terävärajaisia kuin keskikesällä. Tässä kuvassa valo on mukavan pehmeä, mikä tuo kuvaan sopivasti kolmiulotteisuutta.

Haminalahti

2012-01-17T07:00:00.008+02:00

Haminalahti, 2010. Canon IXUS 95 IS.

Kuva on otettu Haminalahden lennokkikentällä elokuussa 2010. Tuolloinhan Venäjällä oli kuivan ja kuuman kesän takia useita metsäpaloja, joista lähtöisin oleva savu aiheutti kauniin punertavia auringonlaskuja Kuopiossa saakka.

Kuva on otettu pokkarikameralla Canon IXUS 95 IS, joka sattui olemaan tuolloin mukana, koska tarkoituksena oli kuvata lähinnä avomieheni lennokkeja. Harmittelin jälkikäteen järkkärin puuttumista, mutta toisaalta en tiedä olisiko se tuonut hirveästi lisäarvoa tilanteeseen, koska kuva on kuitenkin omalla mittapuullani ihan onnistunut.

Olen ottanut viime vuosien aikana melko paljon vastaavanlaisia vastavalokuvia, koska auringonlasku on mielestäni aina kaunis, vaikka ehkä kuva-aiheena melko "kulunut".

Odile

2012-01-16T07:00:00.002+02:00

Odile, 1997.

Vaikka en aio edetä blogissani millään tavalla kronologisesti, niin ensimmäiseksi kuvaksi valitsin kuitenkin kuvan harrastukseni alkuajoilta. Ei liene kovin yllättävää, että kuvausharrastukseni on lähtenyt liikkeelle hevosvalokuvista.

Aloitin ratsastuksen Rauhalahden ratsastuskoululla vuonna -95 (tai -96, en ole enää ihan varma). Kuvassa on Rauhalahden silloinen tuntiponi Odile, ja kuva on luultavasti suunnilleen vuodelta -97, koska olen ottanut sen vanhempieni kameralla.

Odile oli yksi suosikkiponejani Rauhalahdesta. Se oli monien ponitammojen tavoin hieman äkäinen, mutta kuitenkin todella ihana ratsastaa. Odile lopetettiin ähkyn vuoksi vuonna -99 sen ollessa 23-vuotias.

Ihan ensimmäisen oman kamerani sain joululahjaksi vuonna -98. Aion julkaista blogissani muitakin kuvia noilta ajoilta, koska ne ovat omalla tavallaan aika kivoja, vaikka eivät tietenkään teknisesti kovin hyviä. :)

Blogi avattu

2012-01-15T19:04:00.003+02:00

Raippaluoto, 2011. Canon IXUS 95 IS.

Tervetuloa Kuvan päivä -blogiin.

Blogini tarkoituksena on esitellä joka päivä yksi ottamani valokuva ja kertoa hieman sen taustoja. Koska olen pääasiassa hevoskuvaaja, tulen julkaisemaan blogissani hevoskuvia, mutta tavoitteenani on julkaista mahdollisimman paljon myös muun aihepiirin kuvia. Joukkoon eksynee lisäksi jonkin verran piirustuksiani ja maalauksiani.

Kuvat eivät välttämättä ole teknisesti tai ideatasolla huippulaadukkaita, vaan aion valita julkaistavaksi kuvia, joista - syystä tai toisesta - itse pidän tai jotka ovat muuten minulle tärkeitä.

Päivän kuva julkaistaan päivittäin klo 7.

Terveisin, Maiju ( maiju@fotokolo.net )

P.S. Vierailethan myös (hevos)valokuvasivustollani www.fotokolo.net.